BLOGI: Minun tarinani

18.3.2021

Tänään päästetään blogissa ääneen striibalainen joka kirjoitti oivallisen raportin tehtävään Minun tarinani.

Mutta ennenkun päästän hänet ääneen, niin mainitsen vain yhden asian.

Se tulee.

- Taneli / Street Team Crew -



"Oon tällä hetkellä 15 vuotta, toukokuussa täytän vuosia, sweet sixteen :).

  Kaikki lähti liikkeelle mun synttäreistä, vuonna 2020. Mun tarina ei oo hirveen hurja tai pitkä, mutta tarina siinä missä muutkin. 
PS. olen lähes toipunut päihteistä, olipa sitten alkoholi, tupakka sun muut höskät.

 

  Lähdetään liikkeelle alkoholista. Ennen olin harrastanut vaan maistaisia ja muuta pientä, mitä nyt varmaan kaikki on joskus tehnyt pienempänä. En ollut siis ikinä vetänyt lärvejä, perseitä, kännejä, hupeja- mutta sitten yllätti Juhannus. Oltiin tuttujen kanssa mökillä ja tietenkin kaikilla oli juotavaa, ja sitä juotavaa oli muuten parikymmentä litraa jos villi veikkaus täytyy heittää. Noh, siinä se eka ilta meni, olo oli tosi hyvä mutta outo, koska en ollu koskaan ennen kokenu sellasta kevyttä ja harmitonta oloa. Vedettiin kaks iltaa putkeen. Mua ei painostettu.
 

 Alkoholin käyttö alko siitä sit vaan lisääntyä ja lisääntyä. Mun nuoruudessa on ollu alkoholin käyttäjiä ja on nykyäänkin, joten se ei ole helpottanut asiaa. Sain siis juotavaa todella helposti, muutamalla viestillä ja sitte oliki rahan anto. Mulla oli samoina hetkinä kun alkoholin käyttö alko yleistyä, masennusta. Mulle oltiin diagnosoitu muutamia kuukausia takaperin ekasta juomiskerrasta keskivaikea masennus. Alkoholin käyttö tiivistettynä oli sitä todellisuuden pakoa ees yhdeks illaks, eikä oikein selvin päin halunnu kestää omaa päätä- apua sai, mut kukaan ei ymmärtäny, en ees mä itte. 


  Kesälomalla, päihtyneenä, sen aikainen säätö tuliki siitä sitte meille viettää iltaa ja jäämään yön yli. Sinä iltana tapahtu asioita, joita katuu vieläkin, mutta en halua niistä puhua julkisesti- mun läheiset tietää. Sorruin tuolloin ekan kerran tupakkaan, poltin vissiin kokonaisen syöpäkäärön, ei mitään hajua. 


  Noh, siitä yksi vai kaksi iltaa eteenpäin, olin taas juomassa, yksin tällä kertaa. TRIGGER WARNINGIA TÄHÄN, kun siinä oli yksin nousuissa, eikä oikeen alkoholia ollu tarpeeks, niin tuli siinä itteään "rankaistua". Silloin mun pää huus mulle että kaikki on mun vika, en ansaitse hyvää. Seuraavana aamuna heräsin osastolta, mutta passitettiin mut samana päivänä kotiin: ei ois kannattanu.
 

Käyttö jatku, mut enemmän salaa. Perheessä ollaan oltu tosi avonaisii alkoholin käytöstä, mut tupakan salasin todella pitkään- sorruin ite kertomaan iskälle. Mun perhe kieltää nykyään vahvasti alaikästen alkoholin käytön, mikä on vaan järkevää. Kunpa ne olis ollu kielteisiä aikasemmin, ei oltas oltu sossusopassa vaan mun hölmöilyn takia.


  Sit sorruin huumeisiin, mun paras kaveri omistaa lääkityksen, joka on siis ihan lääkärin määräämä reseptineen kaikkineen. Se jotenkin boostaa vaikutusta kun on alkoholin yhteydessä, enkä yhtää ihmettele- siitä tuli hyvä olo. Unohti kaiken. Sit tuli toinen kerta toisen perään, oltiin taas kierteessä- alkoholin ja röökin lisäks.


  No ekaks lähti huumeet, sit rööki. Otin itteäni niskasta ja en halunnu kohtaloa, niiku narkomaaneilla monesti on. Halusin alkaa taas elämään, aineet ja masennuslääkkeet sai mut tosi lamaantuneeks henkisesti. 

 

  Siinä meni monta kuukautta päästä röökistä eroon, huumeista pääsi ensimmäisenä, koska ne oli vasta uus juttu. Alkoholia käytän vieläkin, ei pitäis. 

 

  Sanon itteäni itteni sankariks, mut kannattaa muistaa, ettei supersankarit aina voi pelastaa kaikkia- joskus tarvii oikeesti jonku joho nojata, eikä sitä pidä hävetä, se on vaan hemmetin hyvä juttu.

 

Tarinan opetus: Välttäkää kaikki noidankehät, varsinki päihteiden suhteen. Ne oikeesti pilaa elämän ja ihmissuhteet ku menee överiks, sit kaduttaa."